Pilvenreunalla vol. 2.

Toinen pilvenreuna on ollut valmiina jo jokusen viikon, mutten ole saanut vauhtivintiöstä takin kera kuvaa joka ei olisi pelkkää puuroa. Onneksi melkein naapurissa asuu näppärä kameratoveri, ja vauhdikas lapsikin saatiin paikoilleen kun odotettiin isiä ikkunassa. 

Samasta seiskaveikasta edelleen, pienellä hienosäädöllä ja oikeankokoisilla puikoilla saatiin meidänkin sirppanalle sopiva villatakki. Mieli tekisi huitaista itselleenkin, mutta emmin vielä. Kait se ensi talveksi ehtisi valmiiksi?

Muhkea palmikkopipo.

Syksystä asti olen haaveillut omasta palmikkopiposta. Lankavalintaa piti miettiä kun villaiset langat kuten seiskaveikka kutittavat päänahkaa, enkä halunnut tehdä muovipipoa. Neulaisin pipon Novitan Kelosta kutosen puikoille, malli omasta päästä. Tähän taisi mennä yksi ilta, käy siis hyvin vaikkapa viime hetken lahjaneulomukseksi.  Eikä muuten kutita päätä, vaikkakin on ihanan pehmoinen ja lämmin!

Kuva ei nyt anna oikeutta pipolle, mutta korkeutta on sen verran että alle saa nutturankin piiloon pilaamatta sitä. Tupsu on jättimäinen ja keikkuu puolelta toiselle kävellessä, mutta eihän se haittaa? :)

 Jos jotakuta kiinnostaa tehdä samanlainen voin koettaa ohjetta väkertää. Melko simppelihän tuo on, mutta neulekaavio voisi olla paikallaan sanallisen selityksen sijaan... Kiinnostuneita? :)

Pieleen mennyt pilvenreuna.

Siitä tuli auttamattoman iso Leolle. Asiasta turhautuneena villatakki asui meidän porraskaiteella useamman viikon, kunnes keksin kiikuttaa sen kummitytölle. Nelivuotiaalle kelpasi, ja oli aivan passelin kokoinenkin! 

Opinpahan noudattamaan ohjeden puikkosuosituksia, ehkä. Koepalojen neulontaan ei aio alistua.

Leolle sopiva villatakki saatiin pois puikoilta viikonloppuna, vielä kun tuon vauhtiriiviön saisi kuvaan niin, että siitä takistakn saa selvää. Pilvenreunalla-takki itsellenikin kummittelee jo mielessä, kiitos Tiinan villatakin. Ohjeita takkeihin saa edelleen Kerästä.

Ja muuten, sain äidiltä kamalan säkin ohutta, luonnonvaaleaa puuvaillalankaa. Mitä siitä voi tehdä? Muuta kuin virkatun päiväpeiton? Ajatus siitäkin houkuttelisi, mutta isäntä jo kielsi kun varovasti ehdottelin tekeväni sellaisen, hän ei kuulema jaksa katsoa ja kuunnella kolmea vuotta kun kiroilen sen kanssa. Reilu peli. :D