Aiemmin mie olen pitänyt positiivista ajattelua ja sen vaikutusta mielialaan hippien humpuukina, mutta pohdittuani otsikon lausahdusta useamman päivän ajan, voin todeta sen auttaneen miuta. Jopa rahahuolet ja sateiset syyspäivät alkaa tuntua mitättömiltä, kun miettii mitä kaikkia ilonaiheita miun elämään on siunaantunut. On oma kiva koti, oma pikkuinen piha, pärjätään vaikka ei rahassa ryvetäkään, miulla on aikaa käsitöille, lukemiselle, hömppäsarjoille ja ystäville, miulla on ihana mies ja ihana pieni poika, ollaan kaikki terveitä, ruska on kaunista aikaa sateestakin huolimatta, on ihanaa kaivella villapaidat ja viltit kesäsäilöstä, juoda teetä iltaisin ja monia, monia muita iloisia asioita. Kyllä se vaan toimii, kun ei keskity negatiiviseen vaan positiiviseen.
Tämän ajatusmallin mie haluan sisäistää entistäkin paremmin ja aikanaan siirtää sen myös Leolle. Ei pidä lannistua vaikkei kaikki olisi just niinkuin haluaa, vaan pitää iloita siitä mitä on. Ei miullakaan kaikki ole menny niinkuin suunnittelin, eikä varmasti tuu menemäänkään. Enpä vaikka 10 vuotta sitten ajatellut olevani 22-vuotiaana kotiäitinä taskussani vaan YO-paperit ja seurustelevani kuudetta vuotta yhä miehen kanssa, jonka oon tuntenut jo 15-vuotiaasta. Lukion olisi voinut käydä nopeammin kuin viidessä vuodessa, mutta aina ei asiat suju niinkuin suunnittelee. Tuntuu että aina kun joku mieltä painava asia on saatu hoidettua, on seuraava jo nurkan takana. Mutta ei se haittaa, eikä sille voi mitään: se on osa elämää. Ennustamattomuuteen pitää vaan osata varautua. ;)
Eikä niistä syksyn sateista oikeasti ole mitään haittaa, niihin pitää vaan osata suhtautua. Mallia voi ottaa vaikka meidän juniorista:
Tulipas sekava sepustus, mutta toivottavasti joku edes ymmärtää pointin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti