Tarkoituksena ei oo tehdä sellaista ruusunpunaista ja pumpulipilvistä blogia äitiyden ihanuudesta ja siitä, kuinka äitiyslomalla täytyy hankkia elämyksiä sekä itselleen että vauvalle, vaan jakaa meidän ihan tavallista arkea. Meidän arkeen sattuu vaan kuulumaan äidin kaamea näpertely- ja väkerrysinto, joka ei meinaa laantua millään! Jatkuvasti on joku näpertely tai sisustusjuttu menossa, yleensä useampia samaan aikaan. Aina en meinaa itsekään muistaa mitä kaikkea on tullut tehtyä, joten siinä tämä blogi tulee miuta auttamaan. Toivottavasti.
Mutta ei tää pelkkä käsityöblogi ole, ei suinkaan, sillä tärkeintä miun elämässä on miun pieni ilopilleripoju, Leo. Leo syntyi kesällä 2011 muutaman päivän ennen juhannusta, ja oli niiin hirvittävän pieni silloin vielä:
Ikää vasta muutama viikko.
Omasta mielestäni aikaa ei ole kulunut oikeastaan mitään, kun arki pyörii melko samanlaisena riippumatta siitä, onko maanatai vai lauantai. Toissapäivänä heräsin jostakin talvihorroksesta, ja tajusin, että ei herrajestas, Leohan täyttää tässä kuussa 8kk, ja vastahan hää synty! Kohta hää täyttää vuoden ja sit kävelee ja lähtee kouluun ja kohta se miun vauva muuttaa jo pois kotoa. Niin se aikaa rientää ku on hauskaa. :)
Leo joulupäivänä, iso poika jo!
Pitää varmaan ruveta kuvailemaan jo kaikkia valmiita väkerryksiäkin tänne, niitä on kertynyt kesästä jo ihan mukavasti. :) Tässä kuitenkin esimakua, eli Leon välikausihattu.
Idea lähti siitä, että toppahatut oli syksyllä ihan liian paksuja meidän touhutonttuhikipäälle, ja puuvillalakit taas liian ohuita. Noh, siitä syntyi tälläinen keväänvihreä virkattu antennipipo, oli kyllä tosi kätevä! Mukailin novitan sivuilta löytynyttä aikuisten läppäpipon ohjetta, antenneihin inspiraatio saatiin Leon pikkuserkun hatusta. Äiti tykkäsi tästä piposta. :)
Mutta nyt velvollisuus kutsuu, seuraavaan kertaan!
