Laiska ja saamatonko?

Nyt on pakko myöntää, että otsikko kuvastaa ainakin viimeaikaista panostani tähän blogiin. En vaan saa aikaseksi, kun ennemmin teen jotakin muuta eli siis neulon puikot suihkien... Edellisessä postauksessa vilahtanut lampunvarjostin on jo katossa, värinvaihtoonhan se joutui. Isäntä ei innostunut langan hempeän persikkaisesta sävystä, eikä alunperin lampulle miettimäni paikkakaan kelvannut. On noi miehet niin vaikeita. ;D

Vaikkakin täällä on ollut hiljaista, se ei suinkaan tarkoita etten mitään olisi saanut aikaiseksi. On suihkittu huivi, vauvanpeitto, pipo, nukkekodin mattoja ja peitto, puolitoista sukkaa ja ponchokauluria. Ainiin ja se varjostin. Ainut mistä on kuva on poikasen pipo. Ahkerasti olen siis kuvaillut. :D

Ohje TÄÄLTÄ, lankana seiskaveikka.

 Avattinpa me jo pyöräilykausikin, sillä toisin kuin ylläoleva kuva antaa ymmärtää ei täälläpäin ole lunta lainkaan enää teillä. Kolmipyörä on jo lähestulkoon perintökalleus, samalla ajokilla on isäntäkin parikymmentä vuotta sitten kurvaillut pitkin pihateitä. Ajan hammas oli hiukan nakertanut ajokin komeaa ulkomuotoa, joten miehän suhautin siihen syksyllä uuden maalipinnan! Nyt kelpaa Leonkin kurvailla läpi lätäköiden :)

Pyörä ennen.