Mies oli intissä, lomista ei koskaan tiennyt, mie valvoin räkätautisen vauvan kanssa kotona öitä. Mies kun toi uudet inttipoikataudit aina lomille tullessaan, mie tein noitatemppuja alkuviikon että sain Leon terveemmäksi ja viikonloppuna koko sykli lähti alusta. Ajattelin inttileskeyteni olevan vasta puolivälissä, ja sen jäljelläolevan puolivuotisen ajattelukin tuntui jo loputtomalta. Leo oli kuumeessa viime vuodenvaihteessa, ja yöllä päädyttiin lähtemään päivystykseen pienen olon huonontuessa niin paljon.
Tammikuussa tiputtiin tietämättömyyteen. Mies kotiutettiin intistä murtuman takia, mie olin vielä äitiyslomalla eikä miehellä tietenkään ollut opiskelupaikkaa, intinhän piti loppua vasta heinäkuussa. Mietintämyssyä päässä haudottuamme Mies lähtikin vanhainkotiin työkokeiluun. Maaliskuussa haki ja pääsi lähihoitajakoulutukseen, joka jatkuu aina toukokuulle 2014.
Alkuvuosi opeteltiin olemaan perhe, ja mie opettelin uusia tapoja toimia Leon kanssa. Olin kuitenkin puoli vuotta tehnyt asiat miun tavalla ja miun rytmillä, ja ykskaks niihin piti sisällyttää toinen aikuinen. Yhdistää kaksi erilaista toimintatapaa, muokata tavat uudestaan. Kaikki tämä kahden opettelevan aikuisen ollessa aikamoisen stressin alla. Välillä teki jo mieli luovuttaa, muta eipäs luovutettu. Siitä kiitos kuuluu eräälle ihanalle herrasmiehelle, joka valoi järkeä ja avasi Miehen mahdollisia tuntemuksia armeijan keskenloppumisen jälkeen. Oikeassahan se oli, kun on Miehen kanssa myöhemmin purettu sitä tiukinta aikaa. Kiitos <3
Olin myös melko yksinäinen viime vunna tähän aikaan. Kaikki kaverit olivat joko armeijassa tai opiskelemassa muualla, ja mie olin täällä tuppukylässä vauvan kanssa. Vaikkakin moni tuli viikonlopuiksi kotiin, olivat viikot niiden välissä jär-kyt-tä-vän pitkän tuntuisia. Nyt moni edelleen opiskelee muualla, jokunen on muuttanut takaisin kotiseudulle (itseasiassa melkein naapuriin!), mutta ehditään silti nähdä usein. Se on parasta.
Keväällä ja kesällä oltiin ulkona ja/tai liikenteessä melkein kaikki päivät, se oli ihanaa. Senkus avasi takaoven antoi Leon könytä kynnyksen yli ja painui itse perässä. Käytiin myös kolmissa häissä, kotieläinmetsässä pariinkin otteeseen. Leo täytti juhannuksena vuoden.
Syksyllä ulkoiltiin lisää, tehtiin erilaisia retkiä ja oltiin vaan. Tehtiin myös päätöksiä ja suunnitelmia tulevaisuuden varalle.
Alkutalvi on ollut väsyttävä. Jatkuvasti on pimeää eikä päivänvalon aikana ehdi oikein mitään. On pulkkailtu, ihmetelty lunta, perheen miesväki on tehnyt kvaakkuretkiä lähimetsiin kun mie tein joululahjoja ja kotitouhuja. Joulukuun aikana tein ihan järkyn määrän lahjoja läheisille. Miten mie edes ehdin?
Syksyllä ulkoiltiin lisää, tehtiin erilaisia retkiä ja oltiin vaan. Tehtiin myös päätöksiä ja suunnitelmia tulevaisuuden varalle.
Alkutalvi on ollut väsyttävä. Jatkuvasti on pimeää eikä päivänvalon aikana ehdi oikein mitään. On pulkkailtu, ihmetelty lunta, perheen miesväki on tehnyt kvaakkuretkiä lähimetsiin kun mie tein joululahjoja ja kotitouhuja. Joulukuun aikana tein ihan järkyn määrän lahjoja läheisille. Miten mie edes ehdin?
Tämän vuoden aikana on kiristelty hammasta, naurettu, itketty ja oltu onnellisia. Riidelty ei ihme kyllä olla pientä suukopua enempää. On istuttu iltaa erinäisillä kokoonpanoilla ympäri vuotta, grillattu, nautittu, rakastettu. Siltikin mie toivon että uusi vuosi tuo mukanaan vielä enemmän, mutta eikös kaikki? ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti