Kotiäitien lomavuodet?

Viime viikkoina mediassa ovat olleet paljon esillä kotiäidit. Tasaisin väliajoin toistuva myllytys lähti tällä kertaa liikkeelle Kataisen puheista nuorten työllistämisestä, siis nimenomaan nuorten naisten työllistymisestä määräaikaisen kotiäitiuran jälkeen. Pitäisi kuulemma pyrkiä osa-aikatöihin, koska niin ne kanssasisaremme Ruotsissa toimivat. Muistikohan se Jyrki nyt ollenkaan, että Suomessa on jo valmiiksi 200 000 työtöntä, jotka varmasti mielellään ottaisivat vastaan niitä osa-aikatöitä?

Kotihoidon tukea sai syyskuussa n. 61 500 äitiä ja isää ympäri Suomen. He hoitavat 90 500 lasta, eli keskimäärin yksi tuensaaja hoitaa 1,47 lasta. Nämä luvut eivät kata yksityisen hoidon tuen tai osittaisen hoitorahan saajia, sillä he ovat jo laittaneet lapsena joko kouluun tai päivähoitoon. (tiedot Kelastosta)

Jos kaikki 61 500 kotivanhempaa ryhtyisivät käymään ykskaks töissä, minne heidän hoitamansa 90,5 tuhatta lasta laitettaisiin hoitoon? Yhden lapsen hoitopaikka maksaa valtiolle noin tuhat euroa kuussa. Kotivanhempi saa kotihoidontukea keskimäärin 270 euroa kuussa yhdestä lapsesta. Ylioppilaan matematiikalla kokopäivähoito tulee lasta kohden valtiolle noin 730 euroa kalliimmaksi kuin kotihoito. Minnehän se säästö on nyt karannut? Ennen kuin vanhemmat voisivat edes viedä lapsensa hoitoon, täytyisi luoda uusia päivähoitopaikkoja, eli rakentaa päiväkoteja ja kouluttaa henkilöstöä. Myöskin tässä työllisyys-, tai oikeastaan työttömyystilanteessa, pitäisi jostakin taikoa  niitä työpaikkojakin. Halvaksi tulee.

Eniten tässä keskustelussa raivostuttavat tämän kaltaiset näkökulmat: "On häkellyttävän kaunis idea, että yhteiskunta maksaa korvausta lapsen vanhemmille siitä, että nämä leipovat, juovat kaakaota ja ottavat päiväunia yhdessä."  Joo'o, melkoista lintukotoiluahan tämä kotiäitiys on. Mistäs ne mustat rinkulat simien ympärillä sitten ilmestyvät? Rouva Andersson ja herra Katainen ovat tervetulleita vierailemaan meillä ja katsomaan miten kotiäidin päivät todellisuudessa kuluvat. Eipä ole yhteisiä päiväunia nukuttu sitten vauva-aikojen, leipominenkin jää jokaperjantaiseen pannukakkuun. Kaakaota ollaan juotu kerran. Kyllä tämä tavallinen arki on sitä rajojaan koettelevan taaperon uhmaikää, ainaista siivoamista, pyykkäystä ja ruoanlaittoa, jotain kehittävää puuhaakin pitäisi päivittäin keksiä. Minulla on kuitenkin vain yksi lapsukainen sekä yhtä lailla kotona osallistuva mies, nostan hattua yksinhuoltajille  ja niille jotka hoitavat useamman mini-ihmisen kotona, saatika niille jotka kuuluvat molempiin ryhmiin. 

Muutenkin koko keskustelu tuntuu koskevan vain ja ainoastaan kotiäitejä, mitenkäs koti-isien työllistyminen? 

Isin oma päivä.

Viime sunnuntaina meilläkin vietettiin, yllätys yllätys, isänpäivää. Aiemmin viikolla ostin isännälle jo lahjaksi hupparin jota hän himoitsi, mutta siltikin halusin muistaa isimiestä oikeanakin juhlapäivänä. Torstaina etsiessäni ideoita täältä internetin ihmeellisestä maailmasta (joopajoo, taas ollaan ajoissa liikkeellä) törmäsin tähän sivustoon.

Sen inspiroimana kävin perjantaina ostoksilla ja menin sitten äidille evakkoon askartelemaan. Tämä oli tosi simppeli leikkaa-liimaa-nido -projekti, mutta lopputulos oli tosi hellyttävä ja saajakin ilahtui. Linkin takaa löytyy parempia kuvia sekä ladattavat pdf-tiedostot herkkujen etiketteihin.

 Muuten päivä kului hölläilen, aamulla tein pikkumiehen kanssa isille herkullisen aamiaisen, päivällä haettiin ruuaksi isännä herkkua eli pizzaa ja oltiin vaan.

Kone sanoi poks!

Joopa joo, meidän tietokone sanoi viikko sitten poks, eikä käynnisty enää ollenkaan. Kuvat saatiin (onneksi!) pelastettua, kaikki muu menikin koneen mukana. Eipä siis ole tarvinnu mitään tännekään kirjotella, laskut maksettiin kaverin koneella, ja isäntämiehenkin etätehtävien teko himppusen verran kärsii. No, uuden pitäisi olla jo postissa tulossa, nyt näpyttelen siis äidin kannettavalta joka haettiin viikonlopuksi meille kylään.

Se etu koneen rikkoutumisesta oli, että on jouduttu keksimään jotain muuta luppohetkien ajanvietettä. Mie olen hoidellut rästihommia ja isäntämies on löytänyt sisäisen trubaduurinsa. Kivahan sitä kitaransoittoa ja laulua on kuunnella, mutta kun Tahroja paperilla kantautuu viidettäkymmenettä kertaa viikon sisään korviin, aletaan olla sietokyvyn rajoilla. Ilman konetta ollaan kumminkin vietetty Leon jo illalla nukkuessa aikaa ihan oikeasti yhdessä, ja miekin olen malttanut mennä suhteellisen aikaisin iltaisin nukkumaan.

Uuden kannettavan tilaus uhkasi käydä haastavaksi, sillä meille ei enää hp:ta tule (2,5 vuodessa kaksi kyseisen merkkistä konetta on sanonut poks) ja mie osaan sanoa tietokoneiden ominaisuuksista just niin paljon kuin voi olettaakin. Isäntämies siis hoisi tilaamisen, ainoat asiat mitä itselleni jäi uudesta tulokkaasta mieleen on merkki (asus), siinä on joku tosi hyvö i3-juttu ja erillinen numeronäppäimistö löytyy. Olihan se myls ihan kivan näköinen, sellanen musta. Millaisia käyttökokemuksia teillä on kannettavista, ja kuka teillä sen uuden ostamisen hoitaa jos edellinen hajoaa? Se joka tunnustaa ymmärtävänsä jotakin tietokoneista joutuu opettamaan miullekin, muahah!