Happy New Year!



Tää kuva on selitys siihen, miksen mie yleensä laita tänne blogiin kuvia koko perheestä yhdessä. Ne ei vaan onnistu. Käytiin alkuillasta katsomassa kaupungin ilotulistus lapsille, oli Leosta aika vaikuttavaa. Toinen oli melkosen hellyyttävä: vilkutti raketeille sanoen "heihei" ja ihmetteli pauketta hokien "paam paam". Loppuilta menikin ennen nukkumaanmenoa ikkunassa isin kanssa raketteja ihaillen. :)
Meillä on pienimies jo unilla, ja juhlitaan isimiehen kanssa uutta vuotta ihan kahden. Saunassa käytiin jo, nyt on valmistumassa herkkutortillat, ja alotellaan leffan tuijottelu pikapuoliin.
Ajattelin vaan tulla toivottamaan hyvää uutta vuotta pikaisesti. Olkaa varovaisia rakettien kanssa ja pitäkää huolta kavereista. 

2012

Viime vuonna tähän aikaan olin paljon onnettomampi kuin tällä hetkellä.

Mies oli intissä, lomista ei koskaan tiennyt, mie valvoin räkätautisen vauvan kanssa kotona öitä. Mies kun toi uudet inttipoikataudit aina lomille tullessaan, mie tein noitatemppuja alkuviikon että sain Leon terveemmäksi ja viikonloppuna koko sykli lähti alusta. Ajattelin inttileskeyteni olevan vasta puolivälissä, ja sen jäljelläolevan puolivuotisen ajattelukin tuntui jo loputtomalta. Leo oli kuumeessa viime vuodenvaihteessa, ja yöllä päädyttiin lähtemään päivystykseen pienen olon huonontuessa niin paljon.

Tammikuussa tiputtiin tietämättömyyteen. Mies kotiutettiin intistä murtuman takia, mie olin vielä äitiyslomalla eikä miehellä tietenkään ollut opiskelupaikkaa, intinhän piti loppua vasta heinäkuussa. Mietintämyssyä päässä haudottuamme Mies lähtikin vanhainkotiin työkokeiluun. Maaliskuussa haki ja pääsi lähihoitajakoulutukseen, joka jatkuu aina toukokuulle 2014.

Alkuvuosi opeteltiin olemaan perhe, ja mie opettelin uusia tapoja toimia Leon kanssa. Olin kuitenkin puoli vuotta tehnyt asiat miun tavalla ja miun rytmillä, ja ykskaks niihin piti sisällyttää toinen aikuinen. Yhdistää kaksi erilaista toimintatapaa, muokata tavat uudestaan. Kaikki tämä kahden opettelevan aikuisen ollessa aikamoisen stressin alla. Välillä teki jo mieli luovuttaa, muta eipäs luovutettu. Siitä kiitos kuuluu eräälle ihanalle herrasmiehelle, joka valoi järkeä ja avasi Miehen mahdollisia tuntemuksia armeijan keskenloppumisen jälkeen. Oikeassahan se oli, kun on Miehen kanssa myöhemmin purettu sitä tiukinta aikaa. Kiitos <3

Olin myös melko yksinäinen viime vunna tähän aikaan. Kaikki kaverit olivat joko armeijassa tai opiskelemassa muualla, ja mie olin täällä tuppukylässä vauvan kanssa. Vaikkakin moni tuli viikonlopuiksi kotiin, olivat viikot niiden välissä jär-kyt-tä-vän pitkän tuntuisia. Nyt moni edelleen opiskelee muualla, jokunen on muuttanut takaisin kotiseudulle (itseasiassa melkein naapuriin!), mutta ehditään silti nähdä usein. Se on parasta.

Keväällä ja kesällä oltiin ulkona ja/tai liikenteessä melkein kaikki päivät, se oli ihanaa. Senkus avasi takaoven   antoi Leon könytä kynnyksen yli ja painui itse perässä. Käytiin myös kolmissa häissä, kotieläinmetsässä pariinkin otteeseen. Leo täytti juhannuksena vuoden.

Syksyllä ulkoiltiin lisää, tehtiin erilaisia retkiä ja oltiin vaan. Tehtiin myös päätöksiä ja suunnitelmia tulevaisuuden varalle.

Alkutalvi on ollut väsyttävä. Jatkuvasti on pimeää eikä päivänvalon aikana ehdi oikein mitään. On pulkkailtu, ihmetelty lunta, perheen miesväki on tehnyt kvaakkuretkiä lähimetsiin kun mie tein joululahjoja ja kotitouhuja. Joulukuun aikana tein ihan järkyn määrän lahjoja läheisille. Miten mie edes ehdin? 

Tämän vuoden aikana on kiristelty hammasta, naurettu, itketty ja oltu onnellisia. Riidelty ei ihme kyllä olla pientä suukopua enempää. On istuttu iltaa erinäisillä kokoonpanoilla ympäri vuotta, grillattu, nautittu, rakastettu. Siltikin mie toivon että uusi vuosi tuo mukanaan vielä enemmän, mutta eikös kaikki? ;)


Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Sieltä löydytään! Otsikkoa klikkaamalla sinne pääsee ;)

Joululahjat vol.1

Joulukuun aikana mie näpertelin yötä myöten läheisimmille immeisille joululahjoja, mutten halunnut niitä ennen joulua paljastaa täällä, etteivät apakettien vastaanottajien jouluyllärit menisi pilalle. Tässä niitä nyt tulee:




Äitimuorin pakettiin kätkeytyi uusi pannumyssy, patakinnas sekä patalappu. Äidillä on kaikki patalaput aina ollu sarjaa "joku neljästä lapsestani teki tämän ala-asteella ja sen kyllä huomaa", joten ajattelin ilahduttaa tällaisilla uusilla kierrätysmateriaaleista tehdyillä keittiönpiristäjillä, äidin lempiväriä. Edellinen pannumyssykin on miun käsialaa, tosin reilu 10 vuotta sitten ja huovuttamalla, voitte vaan kuvitella miltä se näyttää. Kaikissa on lammöneristäjänä koneessa huovutettua villashaalia, ei pitäisi näppien palaa.




Anoppilaan eli mummilaan lähti mooonta virkattua tiskirättiä isimiehen valitsemissa väreissä, sekä Mummi ja minä -yleispuhdistusainetta sitruunasoodan tuoksuisena. Turkoosin ja harmaan tiskirätin ohjeet on täältä, raidallinen on myös jostain netin syövereistä mutten muista mistä. Isoäidinneliötähän se on, mutta raitamuodossa. :) Lankana on Hjertegarnin Blend Bamboo. 



Yhdelle Leon kummeista tein koruttomat, mutta älyttömän lämpimät villasukat koirankarvalangasta. Ihan perussukat, lanka on ostettu naapurikaupungin joulunalusmarkkinoilta. Villasukkamiehelle pitää olla villasukat  paketissa!




Omille kummeille ja muutamalle muullekin tärkeälle lähti ihania taiteltuja paperitähtiä sekä mehiläisvahakynttilöitä. Tähtiin löytyy englanninkielinen ohje täältä, klik!, mutta kuvat ovat kyllä niin havainnolliset että kielimuuria ei pääse syntymään. Mehiläisvahakynttilät oli todella helppo pyöritellä mehiläisvahalevystä, niitä ei vastoin aiempia luulojani kuumenella eikä mitään, oikeasti vaan pyöritellään. Helppoa, halpaa, nopeaa ja kivaa!

Kaikkia lahjoja en muistanut kuvata ennen antamista, pitää napsia niistä salakuvia kuin mikäkin paparazzi, hahaa! Pikkusiskon lahja valmistunee nyt kevään aikana, annoin lahjakortin jolla saa joko sukat tai pipon mieleisellään kuosilla ja värillä. Pitää ottaa rattoisa suunnitteluilta siis siskon kanssa. ;)

Nauttikaa!

Viimeinenkin luukku on nyt avattu joulukalenterista, ja meidän poppoo ainakin hiljentyy hyvin rauhalliseen kotijouluun.

Leo on nimittäin kuumeessa, muttei se onneksi kamalasti menoa haittaa. :) Kuusikin sai aamulla koristeensa asiaankuuluvalla hartaudella.




Ihanaa joulunaikaa kaikille! <3


Rattikelkka.

Käytiin joku aika sitten kaivamassa miun lapsuudenkodin varastosta meidän vanha rattikelkka Leolle. Ensin ajattelin ettei siitä ole vielä tänä talvena paljoakaan iloa, vaan koitetaan totuttaa Leo pulkkaan. Viime talvena pulkkailu ei huvittanut ei sitten yhtään! Kuva kertonee kaiken:


Tuota ilmettä ei saanut iloisemmaksi, vaikka teki mitä. Tälle talvelle povailtiin siipan kanssa jo samanlaista pulkkailumenestystä. Kunnes...




... meidänkin jöröläinen saatiin innostumaan mäenlaskusta ja stigaretkistä. Isillä ja pojalla on tapana käydä lähimetsässä kvaakkumetsällä, eli kuuntelemassa lintujen laulua. 

Pienen miehen lämmike.

Viime kuussa tein tilaustyönä erään mahtavan naisporukan pyynnöstä ja puolesta tälläisen peiton eräälle hyvin rakkaalle tärkeälle miehenalulle rotinalahjaksi. Laitoin mukaan lisäyllärin, ja ai kamala kun miuta jännitti että mitä saaja tykkää paketistaan, se kun oli yllätys. Hyvin kelpasi, ja käyttöönkin on kuulemma päässyt jo :)





Piparimetsä.

Tehtiin Nöpönuukan Elinan kanssa piparimetsä Leolle. Tää taitaa olla jo kolmas vuosi kun yhdessä väkerrellään piparitaideteoksia. Aiempina vuosina ei vaan olla osattu, on tullut niin kamalia mökkejä ettei niistä ole edes kuvia olemassa, kertookohan se tarpeeksi? 

Tänä vuonna tehtiinkin piparimetsä, eli siis idioottivarma juttu. Tajuttiin ymös että ne osaset täytyy koristella enne pystytystä jos aikoo saada niistä minkään näkösiä. Aikamoista säätöä tänäkin vuonna oli, mutta tälläinen saatiin aikaan. Aika kiva vai mitä? :)


Tässä metsässä asuu kirjavia vuohia, Taalainmaan hevosia, "poro" eli hirvi, pojan rakastama pupu ja kinkku. 

9 yötä!

Siis jouluun. Meikämarjatalla meinaa iskeä paniikki, olisi vielä miljoona asiaa tekemättä. Muutamat joululahjat on vasta tarpeina jemmoissaan, siivous on suunnitteluasteella kuten myös jouluruuat. 

Tänä vuonna oon siinä mielessä joidenkin mielestä kenties tylsäkin, että pyrin antamaan kaikille jotain itsetehtyä. Terveisiä vaan kummilapsille, kavereille ja lapsen kummeille sekä mummeille! Ongelmana on se että suunnittelin kyllä tätä kotikutoiseten lahjojen ja koristeiden joulua jo hyvissä ajoin, varmaan syyskuussa, mutta unohdin koko homman. Havahduin marraskuun viimeisinä päivinä että hittolainen, kohtahan se joulu jo on! Siitä lähtien illat onkin menneet melko myöhäisiksi, mutta ai että on ihana väkerrellä lahjoja, joista jokainen on kyllä saajaansa ajatellen rakaudella väsätty. <3 

Toinen ongelma mikä itsetehdyistä joululahjoista seuraa, on se, etten mie niitä uskalla tänne päivitellä, kun kaikki kaverit ja sukulaiset kyllä löytää tiensä tänne blogiin jos niin mielivät. Ja jos ne kurkkisi täältä mitä paketteihin päätyy, olisi koko jouluyllätys pilalla!

Tänä vuonna meidän perheellä on siitäkin erilainen joulu, että vietetään se ihan kotosalla. Siis kolmisin vaan, eikä juoksennella ympäri tätä ja viereisiä kyliä molempien vanhemmilla. Lapsenakin meidän jouluperinteeseen kuului lahjojenjakelukeikka naapurikaupunkiin, mistä suunnistettiin miun isoäidille eli mammalle jouluaterialle. Yhtenä jouluna oon ennen tätä ollut vaan kotona, ja silloinkin jäin lapsuudenkotiin tekemään viimeisiä jouluaskareita (eli siivoamaan ja silittämään, kaksi asiaa joita inhoan) kun muut lähti perinteiselle kierrokselle ja joulupatojen ääreen. Ollaan suunniteltu jouluaatolle joulusaunaa, kävelylenkkiä ja joulukirkkoa, joulupukkikin on jo Leon kummeista tilattu. Lähinnä haetaan sellaista kiireetöntä ja rentoa päivää ilman aikatauluja. Toivottavasti onnistumme, joulupäivänä ja tapanina mennään sitten mummolakierroksille. Vähän kyllä jännittää että miten Leo suhtautuu joulupukkiin. Vierastamista ei muuten ole ollut, mutta tilanne jossa joku partaukko ihmevaatteissaan tulee ison säkin kanssa kotiin voi muodostua mielenkiintoiseksi. Toivotaan kumminkin että Leo on yhtä reipas kuin viime vuonna papalla. 



Leon lahjat voin paljastaa, ei kait niitä kukaan pienelle juorua ;) Pukki on huomannut, että meidän nuorimies on ihan mahdoton Muumi-fani, joten paketista tulee tälläinen:


Itsetehtyjä Leo saa tälläisen tiipiin majaleikkeihin, Ikean kankailla vain:



ja tälläisen: 

Muutamia muitakin pikkujuttuja saattaa paketteihin eksyä jos sellaisia löytyy, mutta varmasti viiemvuotinen toistuu ja pieni mies saa meistä eniten lahjoja. Mutta niinhän sen kuuluukin mennä. :)


Millaisia jouluvalmisteluja sie oot jo tehnyt? :)

Mattimyöhäisen joulukalenteri


Huomenna on jo joulukuun ensimmäinen, iik! Perinteisesti mie suunnittelin jo elokuussa täksi jouluksi erilaisia koristeita, ruokia, puuhasteluja ja myöskin Leolle joulukalenteria, mutta mites siinä taas kävi? Eilen illalla havahdin siihen, että se kalenterihan on oltava lauantaiaamuna toimintakunnossa, jos sellaisen aikoo toteuttaa. Ja eikun nettiin etsimään tarpeeksi nopsakkaa DIY-kaenteria.

Pinterest ei taaskaan pettänyt. Sieltä mie löysin tämän joulukalenterin, ja eilinen ilta menikin sitten leikatessa ja liimatessa... Onneksi oli Lidlin askartelukartonkeja ja avulias ystävä melkein naapurissa, jonka tulostimen palveluja hyödynsin. Yön pimeydessä se kalenteri valmistuikin, ja tältä se näyttää:

Kuva on tosi kökkö, öinen pikakännykuva ei ole eduksi. :D

Alkuperäisessä ohjeessa kalenteri oli toteutettu mustavalkoisena, mutta miun täytyi valita muitakin värejä kun ei ollut sitä valkoista kartonkia saatavilla torstai-iltana ysin jälkeen. Tulostin, leikkasin, liimasin ja teippasin, valmiit laatikot laitoin nastoille vanhalle ala-asteajoilta peräisin olevalle muistitaululle, jonka somistin valkoisella pahvilla ja reunat peitin sähköteipillä. Tuli just passeleita luukkuja meidän nuoren herran herkuille, muumikekseille ja rusinarasioille. Näinköhän tämä kalenteri selviäisi koko Leon lapsuuden käytössä? Veikkaan ettei, joten josko jo ensi vuodeksi saisin aikaan kankaisen, mutta millaisen? Onneksi siihen on melko paljon aikaa... ;)