Voi lapsiparkaa...

...kuinkahan paljon Leolle kertyy kaikkia äidin tekemiä "ihanuuksia" ennen aikuisikää? Tajusin vasta, että näitä Leoa varten tehtyjä esineitä ja asioita alkaa olla aika liuta, ja tietenkin ne kaikki TÄYTYY säästää. Voin kuvitella kuinka Leo aikuisena kiroaa näpertäjä-äitiään alimpaan helvettiin. :D

Seuraavat kuvat on kaiveltu koneelta, arkistojen pölyistä. Ja näissä kuvissa ei todellakaan ole kaikki Leolle tehdyt, mutten löydä a) kameraa b) puhelimen piuhaa, että saisin tänne tuoreempia kuvia! Tän siitä saa kun ei pidä siippaa kurissa vaan antaa sen kuljetella kaiken minne sattuu, hittolainen.

Kuvassa näkyy etualalla aivan hurmaavan ihana lintuhelistin, ohje on Tyttö kylmän maan -blogista. Leon versiosta tuli vaan pöllö kaikkine mulkosilmineen, sillä äidillä on pienimuotoinen pöllökuume. Kuvaa etupuolelta seuraa kunhan tarvittavia välineitä siihen kuvan koneelle saattamiseen löytyy jostakin. Taempana näkyy myös vaaleansininen, ensimmäistä hiukan suurempi mutta keskeneräinen helistin. Tästä helistimestä Leo on ollut alusta saakka innoissaan, se on mukavan kevyt pienenkin lapsen käteen, ja taatusti uniikki!

Leon kaukalopeitto. Tämä valmistui siis heinä-elokuun vaihteessa viileitä iltoja ja syyspäiviä silmälläpitäen. Miusta tuntui että kaikki meidän peitot oli joko liian suuria heitettäväksi Leon päälle turvakaukaloon tai sitten jos oli tarpeeksi pieni peitto, se oli auttamattoman ohut. Tuo ajaa asiansa aivan loistavasti, ja oli vielä helppo ja nopea tehdä! Ei siinä tehdä kuin pylvästä pylvään perään. ;) Huomatkaa, että kuvassa jäpikällä on ikää puolitoista kuukautta, eli melko pieni peite on kyseessä.

Etsi Leo!

Tuo peitto valmistui jo raskausaikana, ja menisi kokonsa puolesta juuri näpsäkästi pinnasängyn päiväpeittona. Peitto valmistui ylisuurista, yksivärisistä isoäidinneliöistä, värikkäät neliöt on tehty kirjavalla langalla. Onhan tuo ehkä hivenen tyttömäinen, mutta mie tykkään noista väreistä, ruskea tasapainottaa tuota räikeänkirjavaa lankaa hauskasti. Kuvassa myös meidän kissaherra Elvis, joka oli hyvin ihmeissään tuhisevasta pikkunyytistä.

Siinä nyt mitä äkkiseltään löysin, on kyllä kaivettava se kamera jostakin että saan tuoreita kuvia kaikista väkertelyistä. Mistähän te jotka tätä tirkistelette haluaisitte miun kirjottavan?

Nyt kuitenkin unille, miun herätyskellossa kun ei ole torkkumoodia... Öitä!