Arki saapuu.

Tulihan se arki sieltä. Pitkät, pitkät pyhät saatiinkin viettää, enkä kyllä sinä aikana tehnyt kuin pakolliset kotihommat, lähinnä siis ristiretkiä tiskivuoren selättämiseksi. Pyykkiä en pessyt joulunaluspäivistä eiliseen kertaakaan, ja sen kyllä tunsi nahoissaan eilen ja tänään urakoidessa. Ruokakin on ollut jotain helppoa ja nopeeta, en todellakaan ole istunut tuntikausia hellan ääressä. Oli parempaakin tekemistä, nimittäin yhdessä touhuilu.

Maanantaina arki alkaakin ihan tosissaan, kun tuo siippanen palaa koulunpenkille. Saattaa tuntua sekä äidistä että pojasta päivä pitkältä, isin kotona oloon ehti tottua melkoisen hyvin kuukaudessa... Eiköhän siitäkin selvitä, toivottavasti olis vaan ulkoilukelit ettei tarvi sisällä kykkiä. Jouluna saatiin sitäkin tehdä ihan tarpeeksi, kun kuumeiltin molemmat monta päivää. Ainoastaan isimies selvisi ihmeellisen vastutuskykynsä ansiosta terveenä. Kiukuteltiin Leon kanssa kuulema molemmat vuorotellen niin, että meinasi korvat sauhuta. Siis mekö muka kiukuteltas? Millähän temperamentillä?

Leo taitaa olla kyllä perinyt tuon nopeasti syttyvän temperamentin äidiltään. Orastava uhmaikä on aika nannaa kun siihen on yhdistää nopeasti syttyvän luonteen, yhtä nopeasti syttyvän äidin ja harjoitteluasteella olevan sanallisen kommunikoinnin. Viimeksi eilen mietittiin isimiehen kanssa että missä on vika, kun Leo osoitteli hoitokissan kantokoppaa, sanoi sen olevan jumissa ja kiskoi kopan ovea. Se ei vaan ollut hyvä auki eikä kiinni, vaan sitä kiskottiin kaamean huudon siivittämänä kymmenisen minuuttia. Vihdoin ymmärrettiin kääntää se koppa kyljelleen, jolloin ovi aukesi kuin uunin luukku. Sehän kelpasi pikkumiehelle. Mietin hetken että mistä näin, kunnes tajusin ettämehän käytiin melkein naapurissa katsomassa päivällä pupuja, joiden häkin ovi aukeaa samalla tavalla. Pienestä se on näköjään kiinni tuo ihmislapsen onni :D

Malttaa tuo lapsukainen vielä kaikelta touhuamiselta köllähtää viereenkin makoilemaan. Leon ensimmäinen itse kehittämä leikki on itseasiassa vauvaleikki. Leo tulee ottamaan sormesta kiinni, toteaa "vauvva" ja osoittaa meidän makkaria. Silloin pitää mennä hänen kanssaan makoilemaan sängylle, ja on muuten melkoisen tarkkaa että äitvauva, isivauva ja Leovauva on oikeilla paikoillaan, Leo tietenkin keskellä!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti