Viime viikkoina mediassa ovat olleet paljon esillä kotiäidit. Tasaisin väliajoin toistuva myllytys lähti tällä kertaa liikkeelle Kataisen puheista nuorten työllistämisestä, siis nimenomaan nuorten naisten työllistymisestä määräaikaisen kotiäitiuran jälkeen. Pitäisi kuulemma pyrkiä osa-aikatöihin, koska niin ne kanssasisaremme Ruotsissa toimivat. Muistikohan se Jyrki nyt ollenkaan, että Suomessa on jo valmiiksi 200 000 työtöntä, jotka varmasti mielellään ottaisivat vastaan niitä osa-aikatöitä?
Kotihoidon tukea sai syyskuussa n. 61 500 äitiä ja isää ympäri Suomen. He hoitavat 90 500 lasta, eli keskimäärin yksi tuensaaja hoitaa 1,47 lasta. Nämä luvut eivät kata yksityisen hoidon tuen tai osittaisen hoitorahan saajia, sillä he ovat jo laittaneet lapsena joko kouluun tai päivähoitoon. (tiedot Kelastosta)
Jos kaikki 61 500 kotivanhempaa ryhtyisivät käymään ykskaks töissä, minne heidän hoitamansa 90,5 tuhatta lasta laitettaisiin hoitoon? Yhden lapsen hoitopaikka maksaa valtiolle noin tuhat euroa kuussa. Kotivanhempi saa kotihoidontukea keskimäärin 270 euroa kuussa yhdestä lapsesta. Ylioppilaan matematiikalla kokopäivähoito tulee lasta kohden valtiolle noin 730 euroa kalliimmaksi kuin kotihoito. Minnehän se säästö on nyt karannut? Ennen kuin vanhemmat voisivat edes viedä lapsensa hoitoon, täytyisi luoda uusia päivähoitopaikkoja, eli rakentaa päiväkoteja ja kouluttaa henkilöstöä. Myöskin tässä työllisyys-, tai oikeastaan työttömyystilanteessa, pitäisi jostakin taikoa niitä työpaikkojakin. Halvaksi tulee.
Eniten tässä keskustelussa raivostuttavat tämän kaltaiset näkökulmat: "On häkellyttävän kaunis idea, että yhteiskunta maksaa korvausta lapsen vanhemmille siitä, että nämä leipovat, juovat kaakaota ja ottavat päiväunia yhdessä." Joo'o, melkoista lintukotoiluahan tämä kotiäitiys on. Mistäs ne mustat rinkulat simien ympärillä sitten ilmestyvät? Rouva Andersson ja herra Katainen ovat tervetulleita vierailemaan meillä ja katsomaan miten kotiäidin päivät todellisuudessa kuluvat. Eipä ole yhteisiä päiväunia nukuttu sitten vauva-aikojen, leipominenkin jää jokaperjantaiseen pannukakkuun. Kaakaota ollaan juotu kerran. Kyllä tämä tavallinen arki on sitä rajojaan koettelevan taaperon uhmaikää, ainaista siivoamista, pyykkäystä ja ruoanlaittoa, jotain kehittävää puuhaakin pitäisi päivittäin keksiä. Minulla on kuitenkin vain yksi lapsukainen sekä yhtä lailla kotona osallistuva mies, nostan hattua yksinhuoltajille ja niille jotka hoitavat useamman mini-ihmisen kotona, saatika niille jotka kuuluvat molempiin ryhmiin.
Muutenkin koko keskustelu tuntuu koskevan vain ja ainoastaan kotiäitejä, mitenkäs koti-isien työllistyminen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti