Lauantaina oli niin ihanan syksyinen sää, että lähdettiin koko porukka jo aamuyhdeksän aikaan kävelylenkille. Kyllä kannatti, oli ihanan kirpsakkaa ja raikasta, mutta aurinko vielä lämmitti suloisesti. Itseasiassa niinkin hyvin että allekirjoittanut huomasi hiukan ylipukeutuneensa kaikkine kaulahuiveineen ja pipoineen... No tälläisiin iloisiin syysmuistoihin on hyvä palata näinä tihkusadepäivinä.
 |
| Leo ja sen isi |
Ilmojen viilennyttyä miutakin puraisi neulontakärpänen, ja syksyn ensimmäiset aikaansaannokset tuli tehtyä -yllätys yllätys- Leolle. Palmikkovillapaita yhteensointuvine pipoineen ei ollutkaan ihan niin piakinen projekti kuin mie päässäni taas luulin, mutta reilu viikon iltaväkertelyillä sain molemmat valmiiksi. Paita on mielestäni juuri sen näköinen että se päällä kuuluisi pomppia lehtikasoissa ja juoksennella ruskan saavuttamassa puutarhassa, ja talvella taas istuskella takkatulen äärellä kaakaomukin kera.
Isohan tuo paita vielä on, toisaalta parempi niin, niin menee ehkä koko talvenkin. Ohje on kevään 2012 Novita-lehdestä. Melkoisella hakuammunnalla lähdin tekemään, kun ohjeessa oli lankana isoveikka, ja koot 104cm ylöspäin. Vaihdoin langan seiskaveikkaan, puikot pienempään ja toivoin parasta. Lopullinen koko on noin 86cm, ehkä jopa reilu, meidän kirppu kun on arviolta 77 cm pitkä.
 |
| Hieno malliposeeraus |
 |
| Kunnes malli karkasi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti