Hups!

Nolottaa myöntää, mutten ole suonut ajatustakaan koko väkertelylle koko kesänä, ollaan ulkoiltu aamusta iltaan ja kuopsuteltu ja laitettu tuota takapihaksi kutsuttua läntärettä inhimilliseen kuntoon. Nyt kelien viilennyttyä oon taas ottanut puikot ja koukut esiin, ja on niitä aikaansaannoksiakin jo tullut... Niistä huomenna kuvaa, kun mallipoika kovasti tuhisee jo alakerrassa. :)

Tänään saatte tyytyä otoksiin meidän kesäreissulta läheiseen kotieläinmetsään, suosittelen kaikille lapsiperheille! Kyseinen kotieläinmetsä sijaitsee Joutsenossa Etelä-Karjalassa, sisäänpääsy on edullinen näinä riistohinta-aikoina (7€/aikuinen, 5€/lapsi!), metsässä saa olla vaikka koko päivän, eläimiä on PALJON. On possua, kanaa, lammasta, hamsteria, riikinkukkoa, tuhottomasti pupuja ja vaikka mitä muuta. Kotieläinmetsän sivuille pääset tutustumaan klikkaamalla tästä. 

Jollakin on näköjään posket täynnä kiviä...

Pikku kiliä silittämässä

Pupu!

A puu!

Lisää kuvateksti

Täältä tullaan!

Voihan perjantai!

Hihhei, ei oo perjantai tuntunut näin kivalta vähään aikaan! Jotenkin on tosi energinen olo, johtuu varmaan keväästä? Sekin vaikuttaa että siipalla alkaa tänään reilu kahden viikon lomalomaloma, ihanaa. Saa ihan rauhassa aamusin nukkua ja viettää aikaa koko perheen kesken, tosi tervetullutta vaihtelua arkeen. :) 

Mutta asiaan, otin itteäni niskasta kiinni ja näpsäsin kuvia viimeaikasista väkertelyistä. Here we go! 

Nämä on meidän keittiön pöydällä pyörivät supersöpöt tabletit. Virkkasin ne 7veikasta, kun ei muuta ollut kotona, Kauhavan Kangasaitan Aura-maton ohjeella. jätin vain sen koristereunuksen pois, enkä tehnyt yhtä paljon kerroksia kuin ohjeessa. Meillä on nimittäin niin piskuinen pöytä että sitten ne olisi menneet laidoistaan päällekkäin. :)

Tässä komeilee Leon kummin/miun parhaan ystävän syntymäpäivälahja, Mariovillasukat! Lankana 7veikka ja ihan perussukka pohjana, Mariot on tehty ristipistona valmiiseen sukkaan. Voi elämä että mie kiroilin noita kuvia, en oo nimittäin eläissäni tehny ristipistoja. Siitäkin huolimatta sukista tuli vallan mainiot, ja saaja tykkäsi. :) Pahoittelen huonoa kuvaa, kännykkälaatu.

Tämä virkattu ihmetys saattaa olla ehkäpä turhamaisin käsityö, jonka olen tehnyt. Minuu ärsytti kun Leon rasvapurkki oli niin ruman näköinen, mutta kuitenkin jatkuvasti pyöri silmissä tarpeellisuutensa vuoksi. No, miepä otin ja virkkasin siihen nätimmän päällisen! :D Moni on nauranut, että oliko pakko, mutta oli. Eikös olekin paljon nätimpi noin? ;)

Tänään pitäisi lähteä metsästämään pajunoksia, ja huomenna koristella ne. Sunnuntaita Leo pääsee ensimmäisen kerran virpomaan, jänskää! Saattaa kyllä olla että virpojalta pääsee surku kun pitää luovuttaa lyömäase vitsotulle, mutta katsellaan. :) 

Iloista palmusunnuntaita kaikille!

Hiljaiselon loppu!

Huhhei, on muka ollut niin hirveästi kiireitä taas, etten ole tännekään ehtinyt päivitellä mitään. Kuitenkin olen saanut tunnustuksen (on muuten ensimmänen laatuaan, yllätysyllätys) Neuloosia pukkaa- blogin -neulootikolta-.

Kiitos!

Tehtävänä on:

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
2. Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.

3. Lahjoita tämä sama award 15 blogille/bloggaajalle.

1. Miulla on tällä hetkellä kaamea vauva- ja koirakuume. Moni varmaan ajattelee että "just, mikähän järki tuossakaan taas on, kun on alle vuotinen vauva kumminkin", mutta siinäpä se, miun vauvasta on aivan ykskaks tullut jo iso poika, joka tutkii ja touhuaa eikä malta enää istua äidin rutisteltavana läheskään niin usein! Luulen, että miun aivot koettaa huijata miuta, sillä onhan Leo vielä pitkään pieni, ja aina äidin vauva <3

2. Miun unelma olis olla kotona lasten kanssa ainakin ala-asteen puoliväliin saakka. Todennäköisesti se ei tule olemaan kumminkaan mahdollista taloudellisen tilanteen kannalta, mut aina voi haaveilla. :) 

3. Mie inhoan lapsia, joilla ei oo kuria. Siis sellasia, jotka vaikka ruokapöydästä juoksentelee minne sattuu, tekee just päinvastoin ku sanotaan ja vielä irvistelee päälle, ei osaa sanoa kiitoa ja anteeksi tms.. Hyvähän näistä nyt on vittuuntua, kun oman mukulan kasvatusoperaatio on vasta eessä. :D 

4. Miulla on silmälasit, joita miun kuuluisi pitää oikeastaan 24/7, ne kun sattuu olemaan monitehot. En vaan ole koskaan oppinut pitämään niitä.

5. Inhoon sitä kun on liikaa tavaraa, ja se kulkee vaan tiellä kun niille ei keksi paikkoja! Meillä on ihan hirveesti tällästä sälää, nyt jo onneks vähenemään päin ku mie ja ystäväni herra Jätesäkki ollaa kuljettu tääl kämpässä vähän siistimässä ahkeraan.. 

6. Vaikka monet säälii miun tänhetkistä elämäntilannetta, jopa sellaset ihmiset joita mie oon pitäny miun hyvinä ystävinä, mie oon todella tyytyväinen elämääni tällä hetkellä. Miul on kiva koti, asiat hyvin, tulevaisuus avoinna, korvaamattomia ystäviä, rakastava perhe, ihana mies ja maailman rakastettavin pieni poika. <3 Se, että mie oon kotiäitinä on kumminkin miun oma valinta, jolloin siihe ei pitäis kellään olla mitää sanomista saatika säälimistä. Totta, miulla menee hermot välillä, mut silti en päivääkään vaihtas pois. :) Taino, ehkä sen vuodenvaihteen aikasen korvatulehdushelvetin ku nukuin su-ma välillä noin 12 tuntia. Mut kumminkin. I'm loving it. C:

7. Mie olen valmis tekemään miun rakkaiden eteen IHAN MITÄ VAAN. Ja rakkailla en tarkota pelkästään siippaa ja Leoa, vaan myös omaa perhettä ja niitä ykkösystäviä sekä kavereita. Jokin hätä, ni moni tietääkin et miulle voi soittaa, ja soittavatkin. Siinä vaiheessa jos on hätä tuun vaikka läpi harmaan kiven, jos siitä vaan on hädänalaselle apua C:

Joo-o, en mie kyllä 15 blogia keksi kelle tän vois jakaa, muttamutta jos muutamalle kumminki? :)

Elikkäs:    Love for all seasons sekä tapahtui kerran meillä
      olkaatten hyvät! C:

Oi niitä aikoja...

Tänäänhän on taas se päivä, josta monet lukiolaistytöt haaveilevat jo ala-asteajoistaan lähtien: wanhojen tanssit. Se on ihana prinsessapäivä, johon aletaan valmistautua jo hyvissä ajoin, kenties vuottakin aiemmin. Saa ostaa mekon, miettiä kampauksen ja meikin, saa opetella hienoja tansseja hurmaavan parin kanssa ja keikistellä koko päivän todella kauniina.

Omista vanhojen tansseistani on jo kolme vuotta, ja kyllä mie muistelen sitä päivää haikeudella joka vuosi. Voisin jopa sanoa että se on se päivä, jona olen tähän astisen elämäni aikana hehkeimmilläni. Tähän hetkeen on tietysti hiukan kohtuutonta verrata tuonhetkistä olemusta, nimim. istun koneella kollareissa ja tukka pystyssä ja synnytin viime kesänä. :D

Mutta näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Heti alkuun oikea edustuskuva.

Tangon taivutus!

Siippa sekä mie, ollan aika pentuja vielä tuossa. :D

Voi lapsiparkaa...

...kuinkahan paljon Leolle kertyy kaikkia äidin tekemiä "ihanuuksia" ennen aikuisikää? Tajusin vasta, että näitä Leoa varten tehtyjä esineitä ja asioita alkaa olla aika liuta, ja tietenkin ne kaikki TÄYTYY säästää. Voin kuvitella kuinka Leo aikuisena kiroaa näpertäjä-äitiään alimpaan helvettiin. :D

Seuraavat kuvat on kaiveltu koneelta, arkistojen pölyistä. Ja näissä kuvissa ei todellakaan ole kaikki Leolle tehdyt, mutten löydä a) kameraa b) puhelimen piuhaa, että saisin tänne tuoreempia kuvia! Tän siitä saa kun ei pidä siippaa kurissa vaan antaa sen kuljetella kaiken minne sattuu, hittolainen.

Kuvassa näkyy etualalla aivan hurmaavan ihana lintuhelistin, ohje on Tyttö kylmän maan -blogista. Leon versiosta tuli vaan pöllö kaikkine mulkosilmineen, sillä äidillä on pienimuotoinen pöllökuume. Kuvaa etupuolelta seuraa kunhan tarvittavia välineitä siihen kuvan koneelle saattamiseen löytyy jostakin. Taempana näkyy myös vaaleansininen, ensimmäistä hiukan suurempi mutta keskeneräinen helistin. Tästä helistimestä Leo on ollut alusta saakka innoissaan, se on mukavan kevyt pienenkin lapsen käteen, ja taatusti uniikki!

Leon kaukalopeitto. Tämä valmistui siis heinä-elokuun vaihteessa viileitä iltoja ja syyspäiviä silmälläpitäen. Miusta tuntui että kaikki meidän peitot oli joko liian suuria heitettäväksi Leon päälle turvakaukaloon tai sitten jos oli tarpeeksi pieni peitto, se oli auttamattoman ohut. Tuo ajaa asiansa aivan loistavasti, ja oli vielä helppo ja nopea tehdä! Ei siinä tehdä kuin pylvästä pylvään perään. ;) Huomatkaa, että kuvassa jäpikällä on ikää puolitoista kuukautta, eli melko pieni peite on kyseessä.

Etsi Leo!

Tuo peitto valmistui jo raskausaikana, ja menisi kokonsa puolesta juuri näpsäkästi pinnasängyn päiväpeittona. Peitto valmistui ylisuurista, yksivärisistä isoäidinneliöistä, värikkäät neliöt on tehty kirjavalla langalla. Onhan tuo ehkä hivenen tyttömäinen, mutta mie tykkään noista väreistä, ruskea tasapainottaa tuota räikeänkirjavaa lankaa hauskasti. Kuvassa myös meidän kissaherra Elvis, joka oli hyvin ihmeissään tuhisevasta pikkunyytistä.

Siinä nyt mitä äkkiseltään löysin, on kyllä kaivettava se kamera jostakin että saan tuoreita kuvia kaikista väkertelyistä. Mistähän te jotka tätä tirkistelette haluaisitte miun kirjottavan?

Nyt kuitenkin unille, miun herätyskellossa kun ei ole torkkumoodia... Öitä!

Ja tästä se lähtee...

Tarkoituksena ei oo tehdä sellaista ruusunpunaista ja pumpulipilvistä blogia äitiyden ihanuudesta ja siitä, kuinka äitiyslomalla täytyy hankkia elämyksiä sekä itselleen että vauvalle, vaan jakaa meidän ihan tavallista arkea. Meidän arkeen sattuu vaan kuulumaan äidin kaamea näpertely- ja väkerrysinto, joka ei meinaa laantua millään! Jatkuvasti on joku näpertely tai sisustusjuttu menossa, yleensä useampia samaan aikaan. Aina en meinaa itsekään muistaa mitä kaikkea on tullut tehtyä, joten siinä tämä blogi tulee miuta auttamaan. Toivottavasti.

Mutta ei tää pelkkä käsityöblogi ole, ei suinkaan, sillä tärkeintä miun elämässä on miun pieni ilopilleripoju, Leo. Leo syntyi kesällä 2011 muutaman päivän ennen juhannusta, ja oli niiin hirvittävän pieni silloin vielä:

Ikää vasta muutama viikko.

Omasta mielestäni aikaa ei ole kulunut oikeastaan mitään, kun arki pyörii melko samanlaisena riippumatta siitä, onko maanatai vai lauantai. Toissapäivänä heräsin jostakin talvihorroksesta, ja tajusin, että ei herrajestas, Leohan täyttää tässä kuussa 8kk, ja vastahan hää synty! Kohta hää täyttää vuoden ja sit kävelee ja lähtee kouluun ja kohta se miun vauva muuttaa jo pois kotoa. Niin se aikaa rientää ku on hauskaa. :)

Leo joulupäivänä, iso poika jo!

Pitää varmaan ruveta kuvailemaan jo kaikkia valmiita väkerryksiäkin tänne, niitä on kertynyt kesästä jo ihan mukavasti. :) Tässä kuitenkin esimakua, eli Leon välikausihattu.

Idea lähti siitä, että toppahatut oli syksyllä ihan liian paksuja meidän touhutonttuhikipäälle, ja puuvillalakit taas liian ohuita. Noh, siitä syntyi tälläinen keväänvihreä virkattu antennipipo, oli kyllä tosi kätevä! Mukailin novitan sivuilta löytynyttä aikuisten läppäpipon ohjetta, antenneihin inspiraatio saatiin Leon pikkuserkun hatusta. Äiti tykkäsi tästä piposta. :)

Mutta nyt velvollisuus kutsuu, seuraavaan kertaan!